Toimintaterapeutti Kati Arasalmi antaa esimerkkejä siitä, miten perheitä tuetaan toimintaterapiassa vauvojen ruokailuun liittyvissä haasteissa. Esimerkiksi tunnelmalla ruokailuhetken alkaessa on merkitystä.

Joskus haasteet pienen lapsen ruokailussa huolestuttavat vanhempia. SI-pätevä toimintaterapeutti Kati Arasalmi kertoi Lapsimessuilla Vauvavuosi.fi:n haastattelussa, että osa perheistä hakeutuu toimintaterapiaan juuri tästä syystä. Arasalmen nuorimmat asiakkaat ovat alle vuoden ikäisiä. Vanhempien kannattaa kuitenkin kertoa lapsen ruokailuun liittyvistä huolistaan ensin neuvolassa, josta perhe voidaan tarvittaessa ohjata sopivien palveluiden pariin.

Arasalmi nosti esille tyypillisiä ruokailuun liittyviä haasteita, joihin on mahdollista saada apua toimintaterapiasta. Sujuvatko lapsesi ruokailuhetket jo hienosti, vai kuulostaako jokin tai jotkin näistä haasteista tutuilta?

Lapsi on erittäin tarkka ruoan koostumuksesta

– Usein esimerkiksi kiinteisiin ruokiin siirtyessä lapsi voi olla todella valikoiva, millaista ruokaa hän suostuu syömään, Kati Arasalmi toteaa.

Lapsi voi huolia sosetta esimerkiksi vain, jos se on erityisen juoksevaa. Myöhemmin sormiruokailuun tutustuva lapsi saattaa huolia esimerkiksi kurkkuviipaleet pelkästään tietynpaksuisina tai muuten ne jäävät koskemattomina lautaselle.

Ruoalla leikkiminen

Monet vanhemmat huolestuvat, jos he eivät ole varmoja, päätyykö lapsen vatsaan riittävästi ravintoa. Vauva voi olla kiinnostunut tutkimaan ruokaa käsillään, mutta ei tästä huolimatta syö nimeksikään.

– Osa lapsista keskittyy niin sanotusti ruoalla ”maalaamiseen”, eikä ravintoa mene suuhun asti kovinkaan paljon, Kati Arasalmi toteaa.

On toki tavallista, että lapset tahtovat aluksi tutustua tunto- ja hajuaistinsa avulla uusiin ruokiin, ennen kuin ovat valmiita maistamaan niitä. Osa lapsista maistaa uusia ruokia rohkeammin, ja jotkut tarvitsevat enemmän aikaa. Jos vanhemmat ovat kuitenkin huolestuneita siitä, saako lapsi riittävästi ravintoa, kannattaa asiasta jutella neuvolassa.

Suuhun laitetaan liikaa ruokaa

Toimintaterapeutin mukaan haastetta voi syntyä siitäkin, jos lapsella on tapana laittaa suuhunsa liikaa ruokaa.

– Joskus pienet lapset voivat laittaa ruokaa suuhunsa niin paljon, etteivät pysty pureskelemaan ja yrittävät niellä liian isoja paloja.

Kauhu sormien likaantumisesta

–  Osa taaperoikäisistä lapsista voi olla tarkkoja, etteivät sormet likaantuisi ollenkaan ruokaillessa. Lapsi voi saada paniikkikohtauksen, kun sormet koskevat ruokaan.

salaatti
Hajuaistilla on tärkeä rooli tuttavuuden hieromisessa uusiin ruokiin. Kuva: Garick Visual, Reshot

Miten haasteita ratkotaan?

Toimintaterapeutti Kati Arasalmi kertoo, että toimintaterapiassa haetaan yksilöllisesti jokaiselle perheelle ja lapselle sopivat toimintamallit ruokailuun liittyvien haasteiden korjaamiseksi. Alla Arasalmen esille nostamia keinoja, jotka voivat helpottaa ruokailuhetkiä. Vinkit saattavat kiinnostaa erityisesti vanhempia, joiden vauva vielä tutustuu uusiin makuihin.

Opi tunnistamaan, millaisesta ruoasta lapsi pitää

– Vanhemman on hyvä tunnistaa, millaisesta ruoasta hänen lapsensa pitää. Millainen koostumus näissä ruoissa on, ovatko ne lähes mauttomia vai pitääkö vauva mausteista ja niin edelleen.

Vanhemmat voivat tarjoilla lapselleen varioiden sen tyyppistä ruokaa, mikä on vauvalle mieluista. Tämä ei tarkoita, etteikö myös uudenlaisiin ruokiin tutustuttaisi.

Lapsella saa olla suosikkiruokia, ja silti hän voi oppia syömään monipuolisesti. Toimintaterapeutilla on vinkki vanhemmille, jotka ovat jo tunnistaneet lapsensa ehdottomat lempiruoat:

– On tärkeää, ettei lempiruokiin sotkettaisi uusia makuja. On hyvä olla niin sanottu turvaruoka, jonka lisäksi tarjoillaan aina myös jotakin muuta.

Anna lapselle aikaa

Kun lapsi tutustuu uusiin ruokiin ja ainesosiin, ei niiden välttämättä tarvitse päätyä suuhun asti ensimmäisillä kerroilla.

– Meidän tulisi olla iloisia, jos lapsi on sietänyt, että tällaisia ruokia on hänen edessään ja että hän on mahdollisesti tutustunut niihin käsillään ja haistelemalla. Osa lapsista voi tarvita jopa kuudesta seitsemään tutustumiskertaa uusiin makuihin, Kati Arasalmi sanoo.

– Jos lapsi kuitenkin lopulta hyväksyy vain kaksi tai kolme eri ruokaa, suosittelen juttelemaan asiasta neuvolassa.

Ajoita ruokailu hetkeen, kun lapsi on hyvällä mielellä

Tunnelmalla ruokailun alkaessa on toimintaterapeutin mukaan osaltaan merkitystä ruokailuhetken sujumiseen.

– Jos lapsella jää vaikkapa jokin kiva leikki kesken ja pöytään tullaan tapellen, ei hetki välttämättä ole oikea esimerkiksi jonkin uuden kasviksen maisteluun. Tunnelman pitää olla hyvä jo ruokapöytään tullessa.

Toimintaterapeutin mukaan pienimpiä vauvoja voi tarvittaessa pitää sylissä ruokailun alkaessa.

– Vauva saa sylistä tukea ja turvaa, ja sillä tavoin voidaan rauhoittaa ruokailutilannetta.

Maisteluun painostamista hyvä välttää

Toimintaterapeutti kannustaa perheitä luomaan selkeät pelisäännöt ruokailuhetkiin. Vanhempien on hyvä muistaa, että uusiin ruokiin kannattaa tutustua lapsentahtisesti.

– Lapsi pystyy sitoutumaan sääntöihin helpommin, kun uusiin ruokiin tutustuminen ei ole liian yllätyksellistä. Ei välttämättä kannata painostaa lasta maistamaan vielä yhtä uutta makua, jos hän on jo tutustunut ruokailun aikana johonkin uuteen makuun.

On hyvä muistaa, että ruokailu voi usein sujua sitä helpommin, mitä aktiivisempi rooli lapsella on. Toki tämä edellyttää, että lapsi osaa itse jo ohjata ruokaa suuhunsa.

– Kun lapsi itse laittaa jotakin hänelle uutta ruokaa suuhunsa, hän voi hyväksyä uuden maun todennäköisemmin, kuin jos aikuinen on häntä syöttämässä. Jos vauvaa syötetään lähes joka kerta, tämä voi todennäköisemmin kieltäytyä jopa maistamasta.

© pääkuva Reshot

Jos odotat perheenlisäystä tai elät vauvavuottasi, liity Vauvavuosi.fi:n yhteisöihin Facebookissa ja Instagramissa!

Lue myös: Jälkisupistukset iskevät usein imettäessä – kipu kertoo tärkeästä asiasta

Lue myös: Miten vauvan saa nukkumaan paremmin yöllä? Kokeile näitä vinkkejä

Lue myös: Heruuko rintamaitoa tarpeeksi vauvalle? Tärkeät turvamerkit kertovat riittävästä ravinnonsaannista

Written by Senni Loikala

Lapsiperhearkea elävä online-toimittaja, jonka kotitalouteen kuuluvat myös opiskelijamies ja ikiliikkujaa muistuttava labradorinnoutaja.