Heräileekö vauva tavallista useammin yöllä? Unikonsultti neuvoo, miten kannattaa toimia

Vauvan yöunien muuttuminen aiempaa katkonaisemmiksi voi johtua ohimenevästä uniregressiovaiheesta. Unikonsultti Maria Österberg painottaa, että vanhempien olisi hyvä toimia johdonmukaisesti vauvan herätessä tiuhaan keskellä yötä.

Nukkuiko vauva hyvin elämänsä ensimmäiset kuukaudet, mutta yhtäkkiä hän heräilee vähän väliä? Vai oliko lapsen nukkumisessa haasteita alusta asti, mutta vaikeudet moninkertaistuivat äkisti?

Kyse voi olla uniregressiosta, kertoo sertifioitu lasten unikonsultti Maria Österberg. Hän on kahden lapsen äiti, joka kärsi vuosia rikkonaisista öistä ja unettomuudesta esikoisensa kanssa. Kun Österberg odotti toista lastaan, häntä jännitti, miten yöt kahden lapsen kanssa sujuisivat. Österberg hankki valtavasti tietoa vauvan nukkumisesta ja oivalsi, että vanhemmat voivat vaikuttaa lapsensa nukkumistottumuksiin jo varhain. Sittemmin Österberg kouluttautui vauvojen ja lasten nukkumisen asiantuntijaksi ja nykyään hän auttaa yrityksensä kautta muita lapsiperheitä saavuttamaan levollisesti nukuttuja öitä.

– Uniregressio tarkoittaa vauvan unen tilapäistä taantumaa. Vastasyntyneen uni on vielä kehittymätöntä, mutta noin kuuden viikon ikään mennessä vauvan vuorokausirytmi alkaa kehittyä ja yöunet kypsyä fysiologisesti, Österberg kertoo.

– Yöunien kypsymisellä tarkoitetaan, että vauva alkaa erottaa yön ja päivän toisistaan ja yön unisyklit kehittyvät niin, että vauva saattaa yöllä jo nukkua muutamia pidempiä jaksoja.

A3

Yöheräilyjä jopa puolen tunnin välein

Ensimmäinen uniregressiovaihe ajoittuu tyypillisesti neljän kuukauden ikään. Monet vanhemmat viittaavat tähän kehitysvaiheeseen puhekielessä ”neljän kuukauden yöhulinoina.” Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, miksi lapsi nukkuu tuolloin aiempaa katkonaisemmin.

– Neljän kuukauden ikään mennessä myös vauvan päiväunet ovat kypsyneet fysiologisesti, ja unirytmit jäsentyvät uudestaan. Neljän kuukauden uniregressio onkin itse asiassa edistysaskel vauvan unen kehittymisessä, mutta johtaa kuitenkin useimmiten yöunien sirpaloitumiseen. Vauva saattaa heräillä jopa puolen tunnin välein, Maria Österberg sanoo.

Osa vanhemmista voi hämmentyä tiheistä heräilyistä ja pyrkivät saamaan lapsen nukahtamaan uudelleen tarjoamalla esimerkiksi maitoa, tuttia tai syliä joka kerta, kun lapsi herää. Unikonsultin mukaan vauvaa kannattaa kuitenkin opettaa lempeästi nukahtamaan itsekseen uudestaan niin, ettei hän lopulta tarvitse siihen apua.

– Vanhemmat saattavat käytöksellään vahingossa pahentaa tilannetta luomalla niin sanottuja uniassosiaatioita, joiden myötä lapsi tarvitsee herätessään niitä asioita, joiden avulla hän on aiemmin nukahtanut uudestaan. On luonnollista reagoida vauvan ääntelyyn, mutta uniregressioista kannattaa olla tietoinen ja vauvan kanssa olisi hyvä opetella lempeästi nukahtamista.

A6

Lapsen kehitykseen kuuluvat uniregressiovaiheet eivät yleensä piinaa perheitä pitkään. Unikonsultin mukaan uniregressio kestää tyypillisesti viikon tai kaksi. Österbergin mukaan vaihe voi mennä nopeammin ohi, jos vanhemmat toimivat johdonmukaisesti sen aikana. On hyvä muistaa, että uniregression vaikutuksissa yöuniin on yksilöllistä vaihtelua. Toisilla vaihe ei lisää herätyksiä yöllä merkittävästi, kun taas osa heräilee selvästi aiempaa useammin.

Österberg kannustaa, että lapsiperheissä opeteltaisiin hyviä unitapoja jo varhain. Unikonsultin mukaan uniregressiovaihe voi olla sitä rankempi perheelle, mitä vähemmän lapsen kanssa on harjoiteltu hyviä nukkumistottumuksia.

Uniregressiovaiheita on useita

Seuraavan kerran uniregressiota esiintyy tyypillisesti 9-12 kuukauden iässä, kertoo Maria Österberg. Samoihin aikoihin lapsen motoriset taidot kehittyvät vauhdilla.

– Vauva jäsentää nukkuessaan päivän tapahtumia ja päivän aikana opittuja taitoja ja ne voivat heijastua uniin. Kun lapsi herää keskellä yötä, hän voi nousta esimerkiksi seisomaan.

Jos lapsi ei ole harjoitellut itsekseen nukahtamista ennen toisen uniregressiovaiheen alkua, kannustaa unikonsultti aloittamaan harjoittelun rauhallisesti ja kiinnittämään huomiota muun muassa uniympäristöön ja iltarutiineihin.

A2.jpg

– Nukkumaanmenon olisi hyvä olla mukava ja rauhallinen tapahtuma. Harjoitellaan nukahtamista lempeän kautta, kannustetaan onnistumisia ja opetetaan vauvalle itsenäisyyttä. Se ei tarkoita yksin jättämistä. Tässä iässä lapsilla esiintyy paljon eroahdistusta, joten vanhemman läsnäolo on tärkeää.

Vanhempien on hyvä kiinnittää huomiota vauvan päivärytmiin, sillä se vaikuttaa nukkumiseen yöllä. Österberg kertoo, mikä on yleinen sudenkuoppa päivän rytmittämisessä.

– Lapsi voi nukkua esimerkiksi todella pitkät aamupäiväunet, jolloin iltapäiväunet saattavat jäädä lyhyemmiksi. Tämä johtaa monesti siihen, että lapsi on ennen nukkumaanmenoa yliväsynyt. Liiallinen väsymys voi lisätä yöherätyksiä.

Seuraavat uniregressiovaiheet ajoittuvat yleensä puolentoista ja kahden vuoden ikään, toteaa Maria Österberg. Tyypillisesti nämä vaiheet poikkeavat jonkin verran aiemmista uniregressioista.

– Lapsen oman tahdon ja tietoisuuden vahvistuminen vaikuttavat näihin uniregressioihin. Monilla alkaa pukata uhmaa, ja lapsi saattaa taistella joko päiväunille tai yöunille käymistä vastaan.

Liity Vauvavuosi.fi:n yhteisöihin Facebookissa ja Instagramissa!

Lue myös: Psykologi vertaa elämää lapsiperheessä taloon, jossa on 4 huonetta – tällainen vaikutus niillä on hyvinvoinnillesi

Written by Senni Loikala

Lapsiperhearkea elävä online-toimittaja, jonka kotitalouteen kuuluvat myös opiskelijamies ja ikiliikkujaa muistuttava labradorinnoutaja.