Harjoitteen tekeminen säännöllisesti toimii sisäisen, kuviin perustuvan päiväkirjan pitämisenä.

Äitiyslomallani sain jostakin päähäni uuden läsnäoloharjoituksen, jota teen päivittäin. Se on ihme, sillä mindfulness ei ole erityisemmin kiinnostanut minua. Olen hurahtanut keksimääni harjoitteeseen (en ainakaan ole tietoinen, että tällainen olisi jo olemassa), joten tahdon jakaa sen teille.

Harjoitteen voi tehdä lähes milloin ja missä vain. Saan siitä eniten irti tilanteissa, joissa en ole aktiivisesti äänessä. Myös hyvä vireystaso tekee harjoitteesta antoisamman. Harjoite on auttanut minua elämään hetkessä ja tallentamaan arkisia, usein kauniita, muistoja mieleen. Kaikki eivät välttämättä koe harjoitetta mielekkäänä, mutta olen tyytyväinen, jos edes joku saa iloa siitä.

Jos tahdot testata läsnäoloharjoitetta, toimi neljän yksinkertaisen ohjeen mukaan. Harjoitteen voi tahtoessaan aloittaa myös suoraan kohdasta kaksi. Harjoite sopii myös muille kuin vanhemmille.

1) Sano mielessäsi, mikä päivämäärä ja vuosi nyt on, sekä paljon kello suurin piirtein on. Voit myös korvata kellonajan toteamalla mielessäsi vuorokaudenajan, esimerkiksi ”aamupäivä”, ”iltapäivä”, ”alkuilta” tai ”yö”.

Monet aloittavat päiväkirjamerkinnät kirjoittamalla päivämäärän, jotta tietävät myöhemmin, mitä milloinkin tapahtui. Tätä harjoitetta voi pitää eräänlaisena sisäisen päiväkirjan pitämisenä.

Vauva-arki saattaa sekoittaa vanhempien käsityksen ajankulusta. Tarkan ajankohdan palauttaminen mieleen harjoitteen alussa muistuttaa, että juuri tämä hetki eletään vain kerran.

2) Mieti, millaiselta hetki, jota juuri nyt elät, näyttää kauempaa katsottuna. Voit päättää, katsotko tilannetta katon rajasta, taivaalta vai peräti avaruudesta käsin.

Tarkoituksena on, että pyrit luomaan tilanteesta kuvan mieleesi. Mitä olet tekemässä, keiden seurassa mahdollisesti olet, millaisessa ympäristössä olette, millainen sää on? Mieleesi muodostuva kuva voi olla joko liikkuva tai staattinen.

On ollut upeaa kerätä mieleen kuvia arjestani. Kuvaa miettiessäni näen siinä usein kauneutta ja huomaan samalla, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Yksi tuoreista kuvistani on, kun kävelen kesäaamuna alikulkutunnelissa koirani kanssa. Graffitit koristivat betoniseinää ja hiekka rutisi lenkkareiden alla. Kuvittelin autot ajamassa tunnelin yläpuolella tietä pitkin ja näin mielessäni lähellä siintävän meren.

Jotkut kuvat muistuvat mieleen vielä reilusti jälkikäteen ja yhdistyvät päivämäärään ja vuorokaudenaikaan, joita mietin harjoitteen alussa.

3) Ole hetki, edes muutama sekunti, miettimättä mitään. Keskity hengittämiseen ja jos mahdollista, sulje silmäsi. Tämä on siirtymävaihe harjoitteen viimeiseen osuuteen.

4) Palauta itsesi läsnäolevaksi tähän hetkeen, ja herätä aistisi. Saatat nähdä nykyhetken uusin silmin ja voit pystyä nauttimaan siitä erityisen intensiivisesti.

Tässä vaiheessa itselleni tulee usein euforinen olo, jonka huippu kestää joitain sekunteja. Heti harjoituksen jälkeen elämäni tuntuu erityisen huumaavalta. Aamulla harjoitteen päätteeksi viileä meri-ilma tuntui niin kutkuttavalta hengittää, että päätin tehdä pidemmän lenkin koirani kanssa. Oli mahtavaa olla lenkin verran irti kodista ja vauvanhoidosta ja palata takaisin akut latautuneina.

Jos elät vauvavuottasi tai odotat perheenlisäystä, liity Vauvavuosi.fi-sivuston yhteisöön Facebookissa ja Instagramissa!

Written by Senni Loikala

Lapsiperhearkea elävä online-toimittaja, jonka kotitalouteen kuuluvat myös opiskelijamies ja ikiliikkujaa muistuttava labradorinnoutaja.