En kehtaisi napata yhtä alkoholijuomaa ruokaostosteni sekaan perjantaina, jos vauvani on mukana. Tahdon päästä häpeästä eroon, sillä on järjetöntä olettaa, että alkoholia vähän ja harkitusti käyttävien naisten pitäisi äidiksi tultuaan kääntyä absolutisteiksi.

Kun olin raskaana ja vatsani oli jo suuri, päätin hakea avopuolisolleni viinakaupasta erikoisoluita syntymäpäivälahjaksi. Pohdin ennen myymälään astumista, kehtaanko ostaa raskaana alkoholia. Tulin tulokseen, ettei raskauden tarvitse rajoittaa lahjahankintojani eikä pitäisi olla ihmeellistä, jos aikuinen ostaa huolella valitsemiaan juomia.

Kassalla epäilykseni viinakaupassa asiointini sopivuudesta nousivat pintaan. Myyjän suhtautuminen tuntui kylmältä: silmäys vauvavatsaani lähestyessäni kassaa, tympeä katse silmiini, muminaa tervehdyksesi, ei uutta katsekontaktia ja hän näytti myrkyn nielleeltä.

Ehkä työntekijä ajatteli, ettei raskaana olevan naisen kuuluisi asioida viinakaupassa. Vai luuliko hän, että joisin raskaudestani huolimatta? On mahdollista, että kuvittelin tilanteen epämukavaksi – siihen en kuitenkaan usko – tai myyjällä oli vain huono hetki.

Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen, että kumppanini arvosti paketista kaivamiaan erikoisoluita ja lempikarkkipussiaan. Viime vuonna lahjaksi hankkimani lautapeli kerää vieläkin pölyä kaapissa.

Kehtaako vauvan seurassa juoda julkisesti lasin viiniä?

Menin ystäväni kanssa ulos syömään vauva mukanani, kun syntymästä oli kulunut noin kuukausi. Ystäväni tilasi ruokajuomaksi lasin viiniä ja kun oli vuoroni sanoa juomatilaukseni, pääni löi tyhjää. Joivatko näin pienten vauvojen vanhemmat ravintolassa ruoan kanssa lasillisen, jos lapsi oli mukana? Jos tilaisin itselleni 12cl viiniä, kuten olisin tahtonut, näyttäisikö se räikeältä?

Nykyään nautin yhä yhden ”perjantailonkeroni” ja joskus ravintolassa viiniä ruoka- ja seurustelujuomana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastenneuvolakäsikirjan mukaan turvallista rajaa alkoholinkäytölle imetysaikana ei pystytä asettamaan, mutta ”yleisesti ajatellaan, että satunnainen, kohtuullinen alkoholinkäyttö ei ole este imetykselle”. Uskoakseni lasi viiniä ravintolassa syömisen yhteydessä luetaan satunnaiseksi ja kohtuulliseksi käytöksi. Päädyin tilaamaan vettä, mutta en sen vuoksi, että olisin uskonut lasillisen olevan myöhemmin haitaksi vauvalleni tai heikentävän kykyäni hoitaa häntä, vaan pelkäsin muiden pitävän minua kelvottomana äitinä.

Alkoholi on kuulunut elämääni jo pitkään: 14-vuotiaina joimme kavereiden kanssa salaa pari pulloa siideriä. Kun istuimme lukiotovereiden kanssa auton takapenkillä matkalla vanhojen tanssien jatkoille, yritimme juoda mahdollisimman nopeasti, koska emme jaksaneet virittää salapulloja hameiden alle. Täysi-ikäiseksi tultuamme kävimme ystävien kanssa kuppiloissa useita kertoja kuussa. Jo pitkään ennen perheenlisäystä alkoholinkäyttöni oli rajoittunut lähinnä perjantai-iltana kotisohvalla nauttimaani lonkeroon tai hillittyihin hiprakoihin illanistujaisissa. Nykyään nautin yhä ”perjantailonkeroni” ja joskus ravintolassa viiniä ruoka- ja seurustelujuomana.

En tahdo opettaa lapselleni, että alkoholiin voi suhtautua vain kahdella tavalla: vetää perisuomalaiset ympärikännit tai olla juomatta lainkaan.

Olen aina pitänyt suhdettani alkoholiin terveenä. Sen takia minua ihmetyttää, minkä takia äitiys herättää minussa häpeää alkoholin kohtuukäytöstä. En kehtaisi napata yhtä juomaa ostosteni sekaan viikonlopun kynnyksellä, jos kymmenkuinen poikani on mukanani, saati työntää rattaita viinakauppaan hakeakseni viiniä illalliselle. Tuntuisi epämiellyttävältä lapata tyhjiä, alkoholia sisältäneitä pulloja ja tölkkejä kaupan pullonpalautuspisteeseen vauvan seurassa. Häpeä nostaa päätään jopa, vaikka olisin yksin kaupassa, mutta jos ostosteni seassa on samanaikaisesti alkoholia, äidinmaidonkorvikkeita ja vauvalle ruokaa.

Tuntemukseni johtuvat samaisesta pelosta, että minut leimattaisiin huonoksi ja kaiken lisäksi alkoholiongelmaiseksi äidiksi. Tiedän, etten ole niistä kumpaakaan. Pelkoni juontaa niin sanottuun ”täydellisen äitihahmon myyttiin”, jonka mukaan naisen täytyy omistautua pelkästään lapselleen ja hylätä mielitekonsa, halunsa ja kiinnostuksen kohteensa. Viinilasi tuoreen äidin kädessä rikkoo illuusion. Usein myös tuntuu, että äitejä arvostellaan ilman suodatinta. Tunnen oloni herkäksi ja haavoittuvaksi, jos äitiyttäni kritisoidaan.

On äärettömän surullista, että jotkut lapset joutuvat kasvamaan vanhempiensa alkoholismin varjossa. Nämä perheet tarvitsevat apua. On silti täysin eri asia, jos lapsiperheissä vanhemmat käyttävät harkitusti alkoholia pieniä määriä. Tosin Päihdelinkki.fi-sivustolla muistutetaan, että jo ”tavallinen päihtymystila, krapula ja vanhempien erimielisyydet alkoholinkäytöstä” voivat olla lapselle suuria ongelmia. Jos vanhemmat eivät keskustele näistä asioista avoimesti ja asiallisesti lapsen kanssa, voivat lapsen tulkinnat tilanteesta olla millaisia tahansa.

En tahdo opettaa lapselleni, että alkoholiin voi suhtautua vain kahdella tavalla: vetää perisuomalaiset ympärikännit tai olla juomatta lainkaan. Kaikilla, jotka osaavat kontrolloida alkoholinkäyttöään ja säilyttää elämänhallintansa, pitäisi olla oikeus juoda hyvällä omallatunnolla valitsemissaan sosiaalisissa tilanteissa hieman alkoholia. Toki muutos lähtee siitä, että pienen lapsen äitinä sisäistän, ettei esimerkiksi viinilasillisen nauttiminen ruoka- ja seurustelujuomana ravintolassa lapseni ja ystäväni seurassa ole syntiä, vaan ansaittu pieni nautinto osana odottamaani sosiaalista hetkeä.

© pääkuva pixabay.com

Jos elät vauvavuottasi tai odotat perheenlisäystä, liity Vauvavuosi.fi-sivuston yhteisöön Facebookissa ja Instagramissa

Written by Senni Loikala

Lapsiperhearkea elävä online-toimittaja, jonka kotitalouteen kuuluvat myös opiskelijamies ja ikiliikkujaa muistuttava labradorinnoutaja.