Itsetuntemusohjaaja, suosittu bloggaaja ja puolitoistavuotiaan pojan äiti Eevi Minkkinen kertoo, miten hänen aiemmin sairastamansa syömishäiriö vaikutti ajatuksiin raskausaikana muuttuneesta kehosta.

Minun ei pitänyt tehdä lapsia. Pelkäsin, että lapsi olisi sellainen vastuu, jota en pystyisi kantamaan. Pelkäsin, että en voisi elää kuten haluan. Tiedän, että se on aika itsekkäästi ajateltu”, kertoo itsetuntemusohjaaja ja supersuositulla Hidasta elämää -sivustolla bloggaava Eevi Minkkinen Lasten oppeja äideille -uutuuskirjassa.

Nykyään Eevi on kiitollinen saadessaan olla äiti puolitoistavuotiaalle Lenni-pojalle. Perheeseen kuuluvat myös puoliso Sami ja tämän edellisestä liitosta pian kymmenvuotias Linnea, joka vierailee heillä viikonloppuisin.

Tieto raskaudesta järisytti Eevin maailmaa. Hän uskoi, ettei luultavasti pystyisi saamaan lapsia sairaushistoriansa vuoksi. Takana olivat vuosikausien kamppailu ensin anoreksian ja sittemmin pakonomaiseksi terveysinnostukseksi muuttuneen syömishäiriön kanssa.

– Olin pitkään ajatellut, etten tule saamaan lasta ja sitten kun tulinkin raskaaksi, niin päätin, että tätä iloa syömishäiriö ei saa viedä. Halusin nauttia odotusajasta, Eevi kertoo Vauvavuosi.fi-sivustolle kirjan julkistamistilaisuudessa.

Tuntui suurelta ihmeeltä, että kehoni pystyikin luomaan elämää anoreksian kovasta koulusta huolimatta.

Raskaus vahvisti kehonkuvaa

Eevi päätti tehdä kaikkensa, jotta hän pystyisi suhtautumaan lempeästi itseensä ja raskauden myötä muuttuvaan kehoonsa.

– Muistan, että silloin kun tulin raskaaksi, halusin olla tarkka ajatteluni suhteen. Tiesin, että tämä voi olla riski syömishäiriölle ominaisten ajatusten palaamiselle.

Raskauden edetessä Eevi onnistui useimmiten pysymään päätöksessään. Hän kertoo odotusajan tehneen hyvää kehonkuvalleen.

– Yllätyin, että minulla oli todella naisellinen olo ja raskaus vahvisti kehosuhdetta merkittävästi, Eevi kertoo.

– Tuntui suurelta ihmeeltä, että kehoni pystyikin luomaan elämää anoreksian kovasta koulusta huolimatta. Uskalsin antautua nauttimaan lapsen odotuksesta.

Koin, etten heti synnytyksen jälkeen ollut omassa itsessäni ja minusta tuntui, että halusin muotoni takaisin ja elää naisellisessa kehossa.

Täysin ilman ristiriitaisia pohdintoja raskausaika ei sujunut, mutta Eevi pystyi irrottautumaan negatiivisista ajatuksista nopeasti.

– Toki oli hetkittäisiä hämmentyneitä ajatuksia ja pelkoja. Minua pelotti eniten, että entä jos alan taas vihaamaan itseäni.

– Mutta pääasiassa raskausajasta jäi tunne, että se oli naiseuden kukoistamisen aikaa, jollaista en ollut aiemmin kokenut.

”Halusin muotoni takaisin ja elää naisellisessa kehossa” 

Heti synnytyksen jälkeen Eevi tunsi olonsa vieraaksi omassa kehossaan, sillä hänen painonsa laski hetkessä erittäin paljon. Hän näki peilistä naisen, joka kaipasi elämää muodokkaassa vartalossa.

– Syömishäiriön kannalta oli tärkeää kokea intensiivinen ja nopea synnytys, josta minulla jäi synnytyssaliin kaikki raskauskilot ja kaksi ekstrakiloa. Koin, etten heti synnytyksen jälkeen ollut omassa itsessäni ja minusta tuntui, että halusin muotoni takaisin ja elää naisellisessa kehossa.

Eevi kertoo Lasten oppeja äideille -kirjassa, että äidiksi tuleminen muutti myös hänen käsitystään vapaudesta ja vastuusta:

Lapseni on opettanut minulle, että elämä on jatkuvasti luopumista mutta myös jollekin uudelle avautumista. Olen luopunut entisestä elämästäni, mutta saanut nykyisen. Olen luopunut siitä, että saisin tulla ja mennä, miten haluan, mutta sain tilalle jotakin, mikä on maailman tärkein syy olla läsnä siellä, missä on, sellaisena kuin on.

Lasten oppeja äideille. 2018. Sanna Wikström (toim.). Kustannusosakeyhtiö Otava. 

Seuraa Vauvavuosi.fi-sivustoa Facebookissa ja Instagramissa!

Written by Senni Loikala

Lapsiperhearkea elävä online-toimittaja, jonka kotitalouteen kuuluvat myös opiskelijamies ja ikiliikkujaa muistuttava labradorinnoutaja.